– Voin rehellisesti sanoa, että olen ihan burgeri esiintymisten suhteen, naurahtaa suomalaisille CS-selostajana tutuksi tullut Kalle Kareinen.

Kareisen selostusura lähti liikkeelle yliopistoporukan lanitapahtumasta, kun yleensä selostajan paikalla olleet istuivatkin pelin ääressä. Jonkun piti finaali selostaa, ja Kareinen tarttui hommaan.

Peleistä eniten Kareista on aina viehättänyt CS:GO, vaikka Overwatchinkin parissa on tunteja grindattu. Yläasteajoista lähtien hän on pelannut sitä kavereiden kanssa, ja kuvailee suhdettaan peliin viha-rakkaus -suhteeksi. Kareinen on aina ollut kiinnostunut siitä, miten maailman parhaat pelaavat, ja halunnut seurata myös suomalaisten menestystä, jota CS:n parissa on tullutkin.

– Ei siitä aina edes nauti, mutta silti tulee pelattua. Se on yhdistävä peli kavereiden kanssa, ja esports-pelinä se, jota tulee eniten seurattua – ajanpuutteen vuoksi en muuta juurikaan ole seurannut. Nykyään kyllä kurkkii vähän muitakin pelejä, kun suomalaiset menestyvät, Kareinen kertoo.

Selostus lähti observoinnista – välillä mukana liiankin tarkat muistiinpanot

Vaikka ensimmäiset puolitoista vuotta selostus oli Kareiselle lähinnä hupailua, katsoi hän jälkikäteen vodit ja pohti, mitä voisi kehittää. Alkuun hän opetteli observoimaan peliä, ja sitten puhumaan samalla. 

Huvin vuoksi tehdyt selostukset muuttuivat ammattimaisemmiksi sen jälkeen, kun Kareinen hyppäsi mukaan WeCastFin-selostuskollektiiviin keväällä 2018, jota oli perustamassa muun muassa Kareisen selostusparina usein nähty Tomi Pitkänen

– Tomi selosti jotain FELin matsia joka tuli Twitchissä vastaan, ja huomasin, että häneltä oli jäänyt yksi katselukokemusta parantava komento laittamatta. Heitin sen sille lähetyksessä chattiin, ja hän lisäsi sen kesken pelin. Myöhemmin laitoin vielä Twitterissä yksityisviestiä ja linkkasin tekemäni selostusoppaan, Kareinen muistelee.

– Ei siitä mitään sen suurempaa ystävyyssuhdetta silloin syntynyt. Maaliskuussa WeCastFin pistettiin pystyyn, ja laitoin viestiä, että jos tarvitsevat tekijöitä, voin käydä heittämässä jonkin matsin. Yhden Esea Main -matsin kävin selostamassa heille, ja vaikka oli mikkiongelmia pitkin lähetystä, he tykkäsivät siitä ja kysyivät mukaan, Kareinen summaa.

Selostuksiin valmistautuminen on aina tarkoittanut Kareiselle tiedon etsimistä. Hän etsi tiedot joukkueista, pelaajista, turnauksesta sekä siitä, minkälaiset panokset pelissä on. Lisäksi otteluiden aikana läheltä löytyi aina kynä ja paperia, joiden avulla pysyi jatkuvasti kartalla esimerkiksi rahatilanteesta.

– Olen tietynlainen perfektionisti ja olen aina tehnyt muistiinpanot hyvin. Joskus olen käyttänyt liikaakin aikaa, ja opetellut liikaa siihen nähden että esimerkiksi joltain kiinalaisjoukkueelta nähdään turnauksessa yksi matsi joka päättyy 16-4, Kareinen myöntää.

Tarkka valmistautuminen ja hyvät muistiinpanot ottelun aikana vähentävät myös sitä riskiä, että heittäisi ketään vahingossa “bussin alle”.

– Lähetyksen aikana on joskus käynyt niin, että muistanut jonkin asian väärin ja esittänyt sen faktana. En ikinä lähetysten aikana lukenut chattia, niin sieltäkään ei tullut korjauksia. Selostajan täytyy olla varma siitä mitä sanoo, tai jos on epävarma, pohjustaa se sanomalla esimerkiksi “muistaakseni..”. Selostaja voi joskus myös olla väärässä, Kareinen hymähtää.

Ei enää uutta saavutettavaa

E-urheilu on ollut iso osa Kareisen elämää muutamien viime vuosien ajan. Hän on ehtinyt selostaa monia otteluita, aina pienimmistä turnauksista Major-finaaleihin saakka. Studiossa on vietetty pitkiä päivä, välillä villasukat jalassa, välillä niin kipeänä, että jokaisen puheenvuoron jälkeen mikki on täytynyt mykistää yskäkohtauksen ajaksi.

– Välillä on tullut havahtumisen hetkiä, että onko tässä mitään järkeä. Vajaa pari vuotta sitten tuli vedettyä Major -lähetyksiä räkätauti päällä. Ei mitään järkeä ollut siinä kunnossa olla selostamassa, Kareinen muistelee.

Toinen mieleen jäänyt selostuspäivä tapahtui StarLadderin Major-turnauksen aikaan. Ensimmäinen lähetyspäivä ei mennyt aivan putkeen, kun peli alkoi selostajien ollessa vielä aivan muualla, kuin pöytänsä ääressä.

– Se oli 14 tunnin mittainen päivä. Se oli joitain ekoja matseja, kun tuli tosi pitkä tekninen tauko, eikä tiedetty, milloin peli lähtee käyntiin. Turnausjärjestäjiltä ei saatu minkäänlaista infoa, ja oltiin Wabbitin [Teemu Hiilinen] kanssa taukoa viettämässä, kun Tombha [Tomi Rinne] juoksee ilmoittamaan, että peli lähtee käyntiin. Juostiin pöydän ääreen ja alettiin kesken kierroksen selostamaan, Kareinen kertoo.

Vaikka hienoja muistoja vuosien varrelta löytyy useita, nyt Kareinen on päättänyt jättää selostamisen huomattavasti vähemmälle, ja siirtyy alalle, joka vastaa hänen koulutustaan. Maaliskuusta eteenpäin hän työskentelee Solitan riveissä, ja neljän viikon data-akatemia -koulutusjakson jälkeen Kareinen työskentelee IT-konsulttina, työnimikkeenä data engineer.

– Enää ei tuntunut, että olisi mitään uutta saavutettavaa. Olen selostanut kaikkea mahdollista, olen jakanut tietoa eteenpäin ja tuli fiilis, että oma työ on tehty ja nyt voi siirtyä takas omiin hommiin, Kareinen kertoo syiksi alanvaihdolleen.

– Esportsin puolella myös työsopimukset ovat paljon epävarmempia kuin IT-alalla. Työajat ovat myös yksi vaikuttava tekijä, illat ja viikonloput voisi tehdä jotain muutakin kuin olla töissä, hän jatkaa.

Jakamassaan twiitissä Kareinen totesi, ettei tiedä, milloin selostaa seuraavan kerran. Sekin liittyy tietyllä tavalla hänen mainitsemaansa perfektionismiin: kun parin vuoden ajan hän on voinut täysipäiväisesti keskittyä selostuksen suunnitteluun, voi olla haastavaa panostaa tarpeeksi satunnaisiin viikonloppukeikkoihin. Aikaisemmin vapaa-ajalla Kareinen on katsellut sellaisten tiimien pelejä, joita tietää joutuvansa selostamaan – nyt niiden seuraaminen on enemmän kavereiden kanssa vietettyä aikaa.

– Nyt kun tietää, ettei työkseen tule tekemään, ei suurta mielenkiintoa ole ollut. ENCEn uuden rosterin pelejä tuli vilkuiltua, mutta ei kovin intensiivisesti. Se ei tunnu työltä, kun kavereiden kanssa katsoo ja kommentoi.

Kareinen haluaa kiittää kaikkia Suomen esportstoimijoita lystikkäistä vuosista.

– Meillä on hyvä läjä joukkueita ja turnausjärjestäjiä, ja tietysti hyviä pelaajia, joita ilman ei olisi ollut mielenkiintoista selostettavaa. Kiitos kaikille jotka oli mukana, oli lystikästä tehdä töitä!

Kalle “gaLezki” Kareisen vinkit selostajille:

Tee näin:

Äänenavaus

– Äänenavaus kannattaa tehdä aina lähetyspäivän alkuun. Se helpottaa huomattavasti ja ensimmäinen kamerajuontokin menee hyvin, kun ei takeltele niin paljoa sanoissaan. Jos äänenavausta ei ole tehnyt, pistoolikierroksiin on vaikea syttyä kun puhetta ei tule ulos siihen malliin kuin haluaisi.

Katso Kareisen vinkit äänenavaukseen.

Kynä ja paperi

– Suurin osa, jonka kanssa olen selostanut on pitänyt jonkinlaisia muistiinpanoja. Itselleni jää ainakin paremmin mieleen kun ne ovat paperilla, ja matseihin on myös helpompi palata jälkeenpäin. 

Oma vesipullo

– Oma vesipullo pitää olla joka keikalla mukana. Ikinä ei tiedä, onko vesilaseja tai hanoja lähellä, ja omasta pullosta tietää aina, miten saa hörpyn otettua. Vettä kannattaa juoda aina kun on mahdollisuus, tai vähintään harkita aina, kun antaa selostajaparille puheenvuoron. Pullossa on myös se hyvä puoli lasiin verrattuna, että voi katsoa peliä samalla.

Muista myös tsekata Kareisen tekemä selostajan työkalupakki.

Älä laita tällasta:

Liika hauskuutus

– Yksi asia minkä huomaa, kun porukka alkaa tekemään huvikseen, on urheiluselostajien puolelta tullut tapa keksiä ihmeellisiä vertauksia ja tunkea niitä joka väliin. Yritetään pakolla hauskuuttaa katselijoita, vaikka ei ole pakko olla hauska. Riittää, että tuo lisäarvoa lähetyksiin.

Selostusparin päälle puhuminen

– Se ärsyttää, jos toinen selostaja puhuu koko ajan päälle. Jos roolit ovat selkeät, että toinen on analyysimies ja toinen hypettäjä, voi analyysiselostajalla välillä olla juttu kesken kun alkaakin tapahtua. Jos tuo tapahtuu joka kierroksella, se on katsojille todella ärsyttävää sekä sille yliajetulle selostajaparille. Välillä tietysti tulee tilanteita joissa näin käy väkisin.

Ylihypetys

– Jokainen kierros ei voi olla mielenkiintoinen. Pelissä täytyy olla suvantovaiheita, jotta sitten ne kierrokset, jolloin tapahtuu, tuntuvat oikeasti mielenkiintoisilta. Jos joka kierroksella tapahtuu hulluja juttuja, se vie mielenkiinnon.