Maajoukkueturnaukset ovat perinteisessä urheilussa vuoden tai jopa vuosien odotetuimpia tapahtumia. Voittajista on monesti leivottu kansallissankareita, ja uroteot muistetaan vuosikymmenten ajan. Viime vuoden lokakuun alkupuolella pääsimme lukemaan otsikoita kotimaan mediassa, jossa hehkutettiin ENCE eSportsia tuoreeksi CS:GO maailmanmestariksi. Kaikki kunnia ENCEn hienosta turnausvoitosta, mutta mm-kisoja ei IeSF:n turnauksesta saa oikein hyvällä tahdollakaan.

Tällä viikolla järjestetty ja pelattu World Electronic Sports Games putosi lopulta samaan kastiin kuin moni muukin maajoukkueformaattiin luottava turnausjärjestäjä. Maailman suurin nettikauppa Alibaba jakoi tapahtumassa yhteensä peräti yli 5 miljoonaa dollaria palkintorahaa, mutta paikalle saatiin vain kourallinen maailman huippuja. Osa selittyy toki maanosakiintiöillä ja kansalaisuussäännöllä, joista jälkimmäinen jättää jo oletuksena osan huippujoukkueista pois tapahtumasta. Tästä huolimatta osallistujalista on kovin ohut, kun Amerikoista paikalle ei vaivautunut yksikään kärkijoukkue CS:GO tai Dota2 –turnauksiin, ja Euroopassakin kiinnostus on kärjen osalta ollut vähäistä. Samaa voi myös sanoa katsojista, sillä ainakin Twitchin tarjoamien katsojamäärien perusteella ei suurta yleisöryntäystä striimien äärellä nähty.

Kiinnostus laskenut vuosikymmenen aikana

Maajoukkueturnauksia on järjestetty aika tarkalleen niin kauan kun pelejä on pelattu kilpailullisesti. Takavuosien suurin turnausportaali Clanbase ehti järjestää Nations Cuppeja vuosikymmenen verran lukuisissa eri peleissä, ja näiden lisäksi on nähty peliyhteisöjen omia virityksiä, joissa panoksena on ollut lähinnä osallistujien kunnia. World Cyber Games sekä Electronic Sports World Cup järjestivät viime vuosikymmenen aikana rutkasti turnauksia, jotka pohjautuivat saman kansallisuuden omaaviin joukkueisiin.

Turnausten osallistujalistaa katsoessa ero nykypäivään on huima. Nations Cupeissa huippujen osallistuminen oman lajinsa maajoukkueeseen riippui toki pelistä ja kaudesta, mutta ottelut olivat pääosin todella seurattuja tapahtumia, ja kokoonpanot vilisivät tähtiä yli joukkuerajojen. WCG ja ESWC olivat aikansa odotetuimpia turnauksia, joka toki osaltaan myös kannusti joukkueita pitämään kokoonpanonsa samasta maasta. Myös turnausten määrä oli huomattavasti pienempi.

Eivätkö maakohtaiset turnaukset siis kiinnosta pelaajia, kun edes valtava palkintopotti ei pelaajia motivoi? Tuskin niinkään, mutta nykyisiin tapahtumiin liittyy lukuisia ongelmia. IeSF on jo lähtökohtaisesti turnauksena heikko maineeltaan, eikä pieni palkintopotti ja melko suppea karsintapohja tilannetta erityisesti paranna. WESG puolestaan on uusi toimija alalla, jossa niin monesti uudet nimet aiheuttavat epäilyksiä niin pelaajien kuin katsojienkin mielessä, usein myös aiheesta.

Huippujoukkueet ovat nykyään monesti monikansallisia kokoonpanoja. Kilpailukalenterin ollessa jo ennestään täynnä, ei ole ihme, etteivät tähtipelaajat lähde sekajoukkueilla kesken kilpailukauden toiselle puolelle maailmaa. Paitsi itse konsepti, niin myös ajankohta ei ollut kovin otollinen. WESG loppuu vain viikkoa ennen ELEAGUEn järjestämää CS:GO-turnausta, jonka verukkeella turnaukseen alun perin karsinut GODSENT jätti osallistumisen väliin.

Toivoakin maajoukkueturnauksille vielä löytyy

Pelkkä raha ei näemmä riitä, jos halutaan rakentaa maakohtaisia turnauksia suosittuihin peleihin. Tarvitaan myös tuttu ja hyväksi todettu järjestäjä, sekä sopiva aika ja paikka turnaukselle. Mainio esimerkki tästä on Blizzard Entertainmentin järjestämässä Blizzcon-tapahtumassa nähty täysverinen Overwatchin MM-turnaus, jossa maailman kiistaton kärki oli paikalla. Suomi sijoittui turnauksessa lopulta neljänneksi, mitä voidaan jo oikeasti pitää kovana suorituksena. Mikä hämmentävintä, ei turnauksessa ollut lainkaan palkintopottia. Pelaajat toki saivat kukin korvauksen osallistumisesta.

Myös Starcraft 2:n puolella Nation Wars -turnaus kerää arvostusta. Näitä kahta peliä kuitenkin yhdistää turnauskalenteri, joka näyttää huomattavasti verrokeita tyhjemmältä. Mikäli Overwatchissa nähdään radikaali lisäys täysissä turnausviikonlopuissa, voi kiinnostus mm-turnausta kohtaan hiipua, ainakin pelaajien toimesta. Joka tapauksessa esimerkit näyttävät, että täysin tuhoon tuomittu ajatus maajoukkueturnauksista elektronisessa urheilussa ei ole.

Toinen kysymys sitten on, että tarvitaanko niitä? WESG osoitti, että ESWC:n ja WCG:n vuosikymmen sitten toiminut malli on nykypäivänä vanhentunut. Jos rajataan joukkueiden kokoonpanot tiettyyn kansalaisuuteen, rajoittamatta kuitenkaan joukkueiden määrää samasta maasta, menetetään iso kasa huippujoukkueita jo kättelyssä.

Jos sen sijaan lähdetään alusta asti rakentamaan MM-kisoja vastaavalla rahapotilla, voisi pelaajia kiinnostaa itse tapahtuma enemmän. Moni meistäkin on joskus haaveillut oman maansa edustamisesta rakastamassaan lajissa, joten oikein toteutettuna ja oikean tahon järjestämänä voisi turnauksesta kehkeytyä varsin arvostettu ja odotettu. Toisaalta taas pelin taso olisi heikompaa, ja turnauskalenteri näyttäisi entistä kiireisemmältä.

Joka tapauksessa WESG:n on mietittävä turnauskonseptinsa uudestaan, mikäli Alibaba haluaa turnauksesta joskus edes etäisesti kannattavan. 5 miljoonaa dollaria on paljon rahaa jaettavaksi pienen yleisön katsoessa keskinkertaista turnausta.

Kuva: SEUL