Jututin Assembly Summer -tapahtumassa HAVU Gaming valmentajaa Toni “toNppa” Luhtapuroa, sekä ENCE eSports joukkueenjohtajaa Joona “natu” Leppästä. Lainauksia haastatteluista tulee tekstin sekaan.

--

Kesä on lopuillaan ja nyt saadaan nauttia viimeisistä lämpimistä päivistä tälle vuodelle. Assembly Summer -tapahtuma on ohi ja joukkueet valmistautuvat syksyn koitoksiin. Tapahtumassa oli ilahduttavaa nähdä, kuinka suuressa osassa e-urheilu olikaan. Päälavan koko ja lähetystekniikka oli jälleen kerran viilattu paremmaksi edelliseen vuoteen nähden. Isompaa teknistä osaamista, pelaajia, tapahtumajärjestämistä, oheistoiminnan organisointia, yritysten mukaantuloa.. tästä kaikesta suomalaisen elektronisen urheilun kenttä on saanut viimeisen vuoden aikana nauttia.

Suomen merkittävyys kansainvälisellä tasolla ei kuitenkaan ole kummoinen. Maastamme tulee kyllä hyviä pelaajia ja tapahtumajärjestämisen puolella Suomi on maailman kärkeä. Tällä hetkellä Suomi on "vain" perinteinen kasvattajamaa, josta puuttuu isot kansainväliset elektronisen urheilun tapahtumat ja jonka lahjakkaat lajiensa huippupelaajat viedään ulkomaisiin joukkueisiin, joissa heistä hiotaan timantinkovia ammattilaisia. Mielestäni timantin hiominen pitää pystyä tapahtumaan myös kotimaan rajojen sisäpuolella.

Valmennus on osa-alue, missä meillä on rutkasti parannettavaa. Jotain kauas jäämisestä muun maailman suhteen kertoo se, että suomalaiselle elektronisen urheilun joukkueelle valmentajan olemassaolo ylipäätään on iso askel eteenpäin, olipa kyseessä pelaaja-valmentaja, yleisvalmentaja, henkinen valmentaja, lajivalmentaja jne. Valmennus pitäisi olla itsestäänselvyys jokaisella joukkueella, koska valmennuksen puute on tällä hetkellä suurin yksittäinen asia, mikä hidastaa joukkueiden ja lopulta Suomen edistymistä muuhun maailmaan nähden.

toNppa: "Jokainen askel mitä tällä hetkellä otetaan, pitäisi ottaa sillä mielellä, että nyt on kyse huippu-urheilusta.”

natu: “Alemmilla tasoilla puhutaan semmosesta villistä lännestä, kun ei ole virallisia soppareita, eikä ole tavallaan rakenteita siihen miten menestys rakennetaan, jolloin tulee herkästi pelaajavaihdoksia." 

Viiden tai kuuden hengen joukkueen muodostamisessa harvemmin käy niin hyvä tuuri, että jokainen pelaaja olisi täysin hyvää pataa jokaisen muun pelaajan kanssa. Vanha viisauskin kertoo, että kaikista ei tarvitse tykätä, mutta toimeen pitää tulla ja tämä korostuu varsinkin huippu-urheilussa, jossa jokainen joukkue on yhtä vahva, kuin sen heikoin lenkki. Ammattilaisena oleminen vaatii sopeutumista paitsi lajin sisällä vallitseviin stressaaviin peli/turnaustilanteisiin, myös erilaisten ihmisten kanssa toimimiseen.

Pelin sisällä kemia ja tapa pelata voivat luonnistua joukkuekaverin kanssa valtavan hyvin, mutta pelin ulkopuolella, johon iso osa joukkueena olemista ja panostamista yhtä lailla sijoittuu, sama joukkuekaveri voikin olla lähes vihamies, eikä yhteistä säveltä vain löydy. Näissä tilanteissa valmentajan rooli korostuu entisestään: hänellä on valtava vastuu pitää erilaisia taustoja ja arvoja omaavat yksilöt saman tavoitteen kimpussa siten, ettei pakka mene sekaisin missään vaiheessa.

toNppa"Pelaajista näkee, että he kaipaavat jatkuvasti tukihenkilöä taustalle. Päivittäin löytyy tilanteita, missä turhaudutaan tosi helposti, eikä jakseta keskittyä. Siinä vaiheessa roolini on lähestyä asiaa kokonaisuuden kautta ja korostaa sitä minkä takia tätä tehdään ja että ollaan ammattilaisia. Tämmöinen rooli on pitkään puuttunut Suomesta.”
natu: “Meillä on ollut joukkueessa poikkeuksellinen tilanne Suomen mittakaavalla. Nuoresta iästään huolimatta pelaajat kuuntelevat ja ovat työteliäitä. Jos miettii taaksepäin vanhoja joukkueita ja pelaajavaihdoksia, niin monet vaihdokset olisi vältetty sillä, että asiasta olisi keskusteltu. Se on haastavaa, kun pistetään viisi nuorta jätkää jos ei fyysisesti, niin ainakin henkisesti samaan pieneen koppiin, josta löytyy hyvin erilaisia ihmisiä erilaisista sosiaalisista taustoista. Silloin tulee väistämättä tilanteita, jolloin joukkuekaverissa alkaa ärsyttää jokin tietty luonteenpiirre tai asia. Sietäminen ei ole kovin korkealla tasolla, kun olet nuori ihminen. Tärkeintä on kuitenkin asennoitua siihen, että tässä tehdään duunia yhteisen asian eteen."

Se, tarvitaanko Suomeen tällä hetkellä enemmän valmentajaa, jolla olisi paljon lajikohtaista tietämystä vaiko yleisvalmentajaa, jonka tehtävä on ennen kaikkea johtaa joukkuetta siten, että pelaajat voivat keskittyä pelaamiseen ja huippu-urheilijoina toimimiseen, riippuu hyvin paljon joukkueesta.

toNppa: “Tällä hetkellä sen pitäisi nimenomaan olla sitä ihmisten johtamista. Sen jälkeen kun se on kunnossa niin pystytään keskittymään peliin paljon enemmän. Jos perusasiat eivät ole kunnossa, huippua ei pysty saavuttamaan."
natu: “Tottakai molempi parempi. Mutta se riippuu paljon myös siitä, mitä joukkue tarvitsee. Jos pelilliset asiat on kunnossa, mutta joukkueena ja yksilönä toimimisessa pelin ulkopuolella on tiettyjä nyansseja, joita tulisi parantaa, niin yleisvalmentaja voi olla paikallaan ohjaamaan tekemistä. Pelillinen tietämys myös hyvin pitkälti määrittää sen sun auktoriteetin sitä joukkuetta kohtaan. Jos joukkueeseen ottaa pystymetästä jonkun, joka ei tiedä pelistä juuri mitään niin eihän noi nuoret jätkät ota kuuleviin korviinsa niitä neuvoja ja asioita mitä valmentajan suusta tulee."

Valmentajien rooli isojen turnauksien tiukoissa paikoissa, esimerkiksi taktisen aikalisän aikana on elintärkeä:

toNppa“Ensimmäinen tehtäväni on rauhoittaa joukkue. Saada ne hengittämään syvään hetken aikaa ja miettimään että missä nyt mennään ja mikä on pelitilanne. Jos lumipallo lähtee vyörymään väärään suuntaan niin sitä on vaikea saada pysäytettyä. Lyhyt rauhallinen mietintätauko ja sitten seuraavaan erään jatkamaan.”
natu“Jos huomaan selkeästi jonkun virheen mikä toistuu, käyn ja kertaan asian pelaajille läpi. Monesti se voi olla ihan vain rauhoittelua koko joukkueelle tai sitten yksittäiselle pelaajalle. Meillä on pari pelaajaa, joilla ei ole ollut juurikaan kokemuksia isoista turnauksista ja se on luonnollista että välillä turhautuu ja siinä vaiheessa pitää varmistaa että turhautuminen purkautuu siinä aikalisän aikana, jolloin voidaan taas keskittyä seuraavaan kierrokseen. Riippuu todella paljon tilanteesta."

Pelaajat viettävät joukkueen kanssa paljon aikaa, mutta iso osa ajasta menee myös pelaamisen ulkopuoliseen elämään ja se tulee myös ottaa huomioon:

toNppa“Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jokaisen pelaajan tulisi miettiä, että se mitä tekee yksityiselämässä, voi vaikuttaa neljään muuhun henkilöön. Tämä on pitkä tie, koska Suomessa tähänkään ei olla aiemmin juuri kiinnitetty huomiota. Tasapainon löytäminen on vaikeaa ja tämänkin pitäisi tulla ehkä vahvemmin organisaatioilta, että millä aikataululla ja jaksotuksella pelataan, koska pelaajat ovat ammattilaisia ja heille maksetaan pelaamisesta. Jos mietitään muita joukkuelajeja, niin organisaatiolla on tietty aikataulu ja siinä pysytään. Pelaajilla on omat ajat jolloin voi tehdä mitä lystää, mutta silloin kun pelataan organisaation alla, silloin ollaan töissä." 
natu“Kyllä ulkopuolisesta elämästä jutellaan erikseen ja yksitellen aina tarvittaessa. Olen aika hyvin perillä, mitä kunkin pelaajan elämässä tapahtuu. Pelaajien elämä on raiteillaan, löytyy harrastuksia, eikä heidän hyvinvoinnista tarvitse huolehtia päivittäisellä tasolla, mutta toki jos huomaan jotain epäkohtaa tai jokin selkeästi kiristää mikä vaikuttaa sitten suoritukseen pelin sisällä niin siinä vaiheessa soitan tai laitan viestiä asiasta. Meidän tehtävä organisaationa on olla pelaajien tukena kokonaisvaltaisesti."

Huipputasolla olevat joukkueet näkevät valmentamisen suuren tarpeen ja sen tuoman hyödyn ja se myös näkyy tuloksissa. Nykypäivänä elektroniseen urheiluun mukaan lähteminen ei enää tarkoita pelkästään pelaajien rekrytoimista, vaan taustaorganisaatio ja sen tuki pelaajille pitää ottaa huomioon alusta lähtien.

 

Kuvalähteet: Emmi Halmela / Assembly Organizing , Andrew "Fevron" Donnell