SEULin 1. varapuheenjohtaja Markus Koskivirta valittiin tässä kuussa IeSF:n tuomarivaliokunnan puheenjohtajaksi. Toimittajamme ei ollut paikalla.

 

Tässä kuussa Suomessa nousi esille eurheiluun liittyvä vinkeä uutinen: Verottaja on viimein alkanut kohtelemaan eurheilua tavallisen urheilun rinnalla. Hihhei hurraa! Siinä vaiheessa kun valtio alkaa kunnolla paneutumaan taskujen syynäämiseen, voi olla varma olevansa täysi-ikäinen.

Vai voiko sittenkään?

Eurheilu on keskenkasvuinen ala useammalla kuin yhdellä tavalla. Vaikka lajin juuret ovat useiden vuosikymmenten takaisissa turnauksissa ja aktiiviskeneissä, nykyiseen muotoonsa ala on kasvanut vasta noin viimeisen vuosikymmenen aikana.

Mutta vaikkei alaa näkisikään vielä aivan aikuisena, alkaa se ainakin olemaan aikuisuuden kynnyksellä. Ala on muuttunut entistä ammattimaisemmaksi ja säännöstellymmäksi. Ilmiselvin seikka tähän liittyen on tietenkin se, että pelaajat saavat työstään palkkaa. Enää ei riitä pelkkä hupi, vaan oma arvo tunnistetaan ja sitä osataan myydä. Emme myöskään ole enää vain oma erikoislaatuinen alakulttuurimme, vaan myös kalkkiksenomaiset mediainstituutiot haluavat eurheilun riveihinsä. Alaan ollaan valmiita luottamaan ja sen tekijöille ollaan valmiita antamaan rahallistakin vastuuta.

Itse pidän tärkeimpänä mittapuuna alan aikuistumisesta kuitenkin pelaamisen kontrollointia. Erilaiset kattojärjestöt, kuten International Esports Federation ja Suomen Elektronisen Urheilun Liitto (SEUL), ovat merkkejä siitä että asioita ei haluta enää vain ottaa rennosti ja "pitää hauskaa". Ollaan valmiita olemaan ryppyotsaisia ja viilaamaan pilkkua yhteisen hyvän nimissä. Siinäpä vasta aikuisuutta kerrakseen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kasvunvaraakin olisi, joiltain osin jopa roimasti. Kuten olen jo aiemminkin maininnut, eurheilijoiden keski-ikä on perinteisesti ollut varsin alhainen. Monet ovat itsekin hädin tuskin täysi-ikäisyyden ylittäneitä, ja jokainen varmasti tietää että siinä vaiheessa on vielä roimasti tilaa henkiselle kasvulle. Ihmekös siis jos kusi pääsee silloin tällöin nousemaan hattuun.

Tämä ei kuitenkaan ole yksin pelaajien vika. Myös pelit itse ovat osaltaan syypäitä, mutteivät sillä tavalla kuin saattatte ajatella. Toki erilaiset fantasiamaailmat ja realistisuuden romukoppaan heittäminen voidaan mieltää lapsellisiksi, mutta minusta ne ovat kaukana siitä. Häpeilemätön eskapismi ja haavemaailmojen arvostus ovat aikuisuuden tärkeimpiä kulmakiviä.

Tarkoitan tietenkin eurheilun anonyymisisyyttä, joka voi taannuttaa vastuullisimmankin aikuisen teinin tasolle. Kun aikuisen maailmaan kuuluva vastuu, maine ja sosiaaliset säännöt riisutaan pois, on huomattavasti helpompi unohtaa miten kuuluu käyttäytyä. Sitä alkaa toimimaan impulseillaan, puhtaasti tunteillaan, kuin lapsi ikään.

Tämä on mielestäni suurin este eurheilun kypsymisen tiellä. Alan on pakko olla turvallinen ja asiallinen paikka kaikille sen harrastajille.

Onneksi eurheilusta vastaavat yhtiöt ovat tietoisia ongelmasta. Jonkinlainen raportointityökalu kuuluu käytännössä jokaiseen eurheilussa pelattavaan peliin. Viime aikoina etenkin Blizzard on ottanut tämän osa-alueen tiukemmin syyniinsä. Työsarka on tietenkin laaja, mutta mielestäni ainoa oikea asenne on nollatoleranssi. Jos joku alkaa räyhäämään vaikkapa koripallo-ottelussa, ei siitä pääse livahtamaan ilman seuraamuksia. Eurheilun digitaalinen luonne, anonyymisyys ja pelaajien valtava määrä eivät voi olla tekosyinä rangaistuksen välttämiseen.

Pelinkehittäjien lisäksi vastuu on tietenkin pelaajayhteisöillä itsellään. Pelaajilta ei voi vaatia muita vähempää vain koska heidän taitonsa ovat alalle hyödyksi, vaan nimenomaan sen takia heiltä pitää vaatia enemmän. Julkisuus ja taloudellinen vastuu nimenomaan vaativat tavallista korkeampia kriteerejä. Etenkin nuorten pelaajien kanssa joukkueita valmentavat ja manageroivat aikuiset tai muuten kypsemmät pelaajat ovat avainasemassa, kuten myös jo aiemmin mainitut alan kattojärjestöt.

Vaikka tehtävää onkin runsaasti, en ole huolissani siitä etteikö eurheilu kykenisi kypsymään. Aikuistuminen on loppujen lopuksi välttämätöntä. Pelialasta oli pitkään mielikuva lapsenviihteenä, mutta ajan armoton hammas on varmistanut että alkuperäinen NES-sukupolvi alkaa jo lähestyä neljääkymmentä. Eurheilun yleisö voi vielä painottua nuorisoon, mutta jahka väki varttuu, niin tapahtuu myös alallekin. 

Mutta muistakaamme silti, että on meidän vastuullamme varmistaa ettei se pääse kasvamaan kieroon.

Kuvalähteet: SEUL, Riot Games

 

Lue myös: