Niinpä, kuten otsikosta näkee, pääsemme jauhamaan yhdestä toimittajan helmasynneistä. E-urheilun noustaessa suosiotaan sekä maailmalla että koto-Suomessa, syntyy välttämättömästi jännitettä siitä, mitä suomalaisuus tässä yhteydessä tarkoittaa.

Kyse on ennen kaikkea siitä kielestä, jota käytämme eri maista ja näiden joukkueista puhuttaessamme. Toki tarjolla on varsin yksinkertaisiakin tapauksia; ENCEn CS:GO-joukkue on sekä Suomen menestynein että kokoonpanoltaan sataprosenttisesti suomalainen.

Vaikeammaksi tilanne menee, kun joukkueen omistus ja kokoonpano ovat eri maista tai jopa alueilta, eikä tämä koske ainoastaan suomalaisia. Miten esimerkiksi uutisoida joukkueesta, jonka omistus on yhdysvaltalainen mutta kokoonpano täysin eurooppalainen? Menemmekö ”virallisen” alkuperän mukaan, vaiko sen, joka tuntuu osuvammalta? Mitä jos joukkueen kokoonpano muuttuu, onko soveliasta että se vaihtaa kansalaisuuttaan kuukausien välillä?

Parhaimmillaan omistus voi olla yhdestä maasta ja pelaajat ympäri maailmaa, tai sitten parista maasta, esimerkiksi Saksasta ja Britanniasta. Minkä ”tyyppinen” joukkue tässä oikein on kyseessä?

Omana esimerkkinä voisin antaa, että uutisoin ruotsalaisen Ninjas in Pyjamasin entisestä Overwatch-joukkueesta aina ”suomalaisjoukkueena”, olivathan kaikki pelaajat täältä kotoisin. Tuntui aivan luontevalta, että juuri sellaisena suomalaisyleisö joukkueen näki.

Tässä oli kuitenkin kyseessä varsin selvä tilanne. Monesti joutuu miettimään, minkä maalaiseksi joukkueen nimeäisi. Asia on varsin olennainen silloin, jos kyseessä on vaikka lajin euroopanturnaus tai muu nimenomaan maantieteellisiä alueita painottava turnaus. Tällaisia ovat esimerkiksi Overatchin The Gauntlet, CS:GOn ESEA Global Challenge ja PUBGin GLL Grand Slam.

Toisaalta voi aivan perustellusti kysyä, onko e-urheilujoukkeita järkevää mieltää minkään tietyn kansallisuuden alaiseksi? Kansainvälinen pelikulttuuri ja verkon yli pelaamisen helppous ovat mahdollistaneet sen, että maarajat ovat aina olleet häilyviä. Niinpä ulkomaalaisia kykyjä voidaan ottaa mukaan toimintaan jopa helpommin kuin perinteisessä urheilussa. Tämä toimii molempiin suuntiin; suomalaisorganisaatiot voivat ottaa ulkomaalaisia pelaajia rosteriinsa miten paljon vain haluavat ja suomalaiset pelaajat voidaan ”kaapata” ulkomaisiin joukkueisiin.

E-urheilujoukkueet voivat myös kilpailla kansainvälisesti aina alusta alkaen, mikä ei perinteisessä urheilussa vain ole fyysisesti tahi ekonomisesti mahdollista. Verkon yli pelattavat avoimet liigat, turnaukset ja karsinnat ovat mahdollisia ihan kotikylän joukkueellekin. Kansainvälisyys on rakennettu alan perusteisiin.

Ja toki menestys e-urheilussa siirtää toiminnan painon välttämättömästi pois koto-Suomesta. Joukkue suuntaa sinne, missä taso ja rahat ovat korkeimmillaan. Se nähtiin nyt keväälläkin, kun ENCE Esportsin CS:GO-joukkue jätti Suomen kannalta historiallisen Arctic Invitationalin väliin osallistuakseen Moskovan Blast Pro Seriesiin. Moni oli asiasta harmissaan, mutta tuskin tästä voi joukkuetta varsinaisesti syyttää.

Ihan omanlaisensa esimerkkinsä tästä antaa Blizzardin Overwatch League, jossa joukkueet on brändätty tietyn kaupungin tai alueen ”kotijoukkueeksi”. Silti on ollut tilanteita, joissa amerikkalaista kaupunkia edustaa täysin eurooppalainen rosteri. Tämä ei faneja kuitenkaan ole häirinnyt, vaan joukkue on koettu puhtaasti oman kaupungin pelaajina.

E-urheilu on, jälleen kerran, mielenkiintoisessa ja omaperäisessä tilanteessa. Kenties sillä ei siis loppujen lopuksi ole kovinkaan suurta merkitystä, kuinka paljon suomalaisuutta joukkueessa on. Ylpeitä saamme olla joka tapauksessa.

Toimittaja siis jatkakoon näille joukkueille sopivien nimityksien pallottelua ihan omaksi ilokseen.

Kuvalähde: Blizzard