Iltasanomien Tero Karjalainen kirjoitti eilen kommentin, jossa hän väitti suomalaisten e-urheilijoiden menestyksen tarjoavan maineenkohennuksen kaikille pelejä huvikseen pelaaville. Kommentti oli kirjoitettu todennäköisesti pilke silmäkulmassa, mutta se silti vaikuttaa todelle negatiivissävytteiseltä. Lyhytnäköisyys asiassa on silmiin pistävää. Onko oikein että Ilta-Sanomien uutispäällikkö pyrkii suomalaisvoiton jälkeen enimmäkseen lyttäämään saavutusta?

Topias ”Topson” Taavitsaisen ja Jesse ”Jerax” Vainikan menestyksen takana on huomattavasti muutakin kuin sohvaperunoitumista. Onneksi sen edes viitsit mainita kommenttisi lopussa.  Kyseisen saavutus on vaatinut oikeasti harvinaislaatuisen määrän lahjakkuutta, harjoittelua ja tiimityöskentelyä. Juuri tämän tiedon lisääminen pieneksi yksityiskohdaksi kaivaa maata herrojen saavutuksen alta.

 

E-urheilu perinteisiin lajeihin verrattuna

Kaverini tykkää vapaalla ottaa pari kaljaa ja pelata NHL-jääkiekkopeliä kotisohvalla yötä myöten. Vaimo oli kevyesti nuhdellut häntä sohvaperunaksi. Kaverini oli puolustautunut, että hän on ”e-urheilija”.

Mitäpä siihen on enää lisättävää, varsikaan nyt suomalaisten loistavan menestyksen jälkeen?

Vai että näin. Ymmärrän, että asian voi myös ilmaista näinkin ivallisesti. Samanlaisen oikeutuksen voisi tosin tehdä jokainen jääkiekkoa kaljaliigassa lätkivä, mökkuintia pulikoiva tai kavereiden kanssa viikonloppuisin tikkaa heittelevä "urheilija", jos oikein rajoja venytellään. Kotona sohvalla huvikseen NHL:ää pelaava “sohvaperuna” on aivan yhtä ammattilainen lajissaan kuin nelosdivaria pelaava viikonloppukiekkoilija. Molempia pelataan viihtyvyyden takia, ei niinkään kilpailullisesti. Ei niin, etteivätkö molemmat henkilöt pelaisi tosissaan, mutta heitä urheilijoiksi voisi nimittää.

Rajan vetäminen e-urheilun ja harrastepelaamisen välille voi tuntua joillekin veteen piirretyltä viivalta, mutta pienen tutkimisen jälkeen ero on valtaisa. Ammatikseen pelejä tahkoavat henkilöt harjoittelevat keskimääräisesti enemmän kuin ammattiurheilijat. Vai tietääkö joku jalkapalloilijaa, joka harjoittelisi 8-12 tuntia päivässä?

Mainitsit myös kuinka pelaamisesta varoitellaan auliisti erilaisten järjestöjen sivuilla. Sen myönnän, että pelaamisella on haittavaikutuksensa, mutta niin on myös muilla lajeilla. Itse olen saanut neljä kertaa viikossa tapahtuvan Squash-harjoittelun seurauksena lääkäriltä nootin, että pitäisi lopettaa tuo pelaaminen jalkavaivojen takia. Liika oli liikaa, ja sama koskee myös pelaamiseen. Ehkä videopelaamista on helpompi demonisoida sen luonteen ja pelaajasegmenttinsä takia?

Yhteiskunnan on aika valmistautua siihen, että e-urheilusta tulee vielä huomattavasti suositumpaa mitä se tällä hetkellä on. Suomalaisten menestys nousee varmasti lajin profiilia, ja yhä suuremmat määrät näkevät kilpailullisen pelaamisen yhä enenevässä määrin perinteisten (kilpailullisten) lajien joukossa. E-urheilua ivailevat eivät tee omalle tai toimituksensa uskottavuudelleen kuin vain hallaa.

Videopelien kilpapelaamisessa pätevät samat lait kuin perinteisessä kilpaurheilussa: vain harvat ja valitut pääsevät huipulle asti ja se vaatii huomattavan määrän omistautumista.

Ps. Pidän myös itse vapaalla ollessani ottaa muutaman oluen ja tyydyttäytyä videopelien ääreen rentoutumaan. Tästä olen saanut kuulla myös omalta paremmalta puoliskoltani, mutta en ole tähän päivään mennessä väittänyt olevani “e-urheilija”.