Vaikka elektronisen urheilun suosio on noussut viime vuosina erittäin räjähdysmäisesti Suomessa, kun entistä useammat menestystarinat ovat nousseet useamman suomalaisen tietoisuuteen. Suomalaiset kilpapelaajat ovat monessa eri lajissa oman lajinsa ehdotonta kärkipäätä. Nämä kilpapelaajat ovat saavuttaneet paljon menestystä omassa lajissaan, kuten voittamalla muun muassa miljoona-turnauksia ja maailmanmestaruuksia esimerkiksi.

Viime vuosina ikuisena puheenaiheena on ollut, että voidaanko elektronisesta urheilusta valita vuoden urheilijaa jokavuotisessa Urheilugaalassa. Mielipiteitä on ollut sekä puolesta että vastaan. Usein kuuleekin lausahduksen, ettei elektroninen urheilu ole varsinaista urheilua, koska siinä painellaan ainoastaan pari nappia. Todellisuudessa se on paljon muutakin, elektroninen urheilu ja varsinkin kilpapelaaminen kuormittaa sekä fyysisesti että henkisesti.

Vaikka suomalaiset pelaajat ovatkin saavuttaneet useita isoja turnausvoittoja, silti puheilmapiiri elektronisen urheilun ja kilpapelaamisen ympärillä on edelleen todella vähättelevää. Viime vuosina ollaan kuitenkin menty oikeaan suuntaan, sillä kilpapelaaminen on ollut useasti eri kategorioissa mukana, mutta Vuoden Urheilija – äänestykseen sitä ei ole aiemmin laskettu.

Kesäkuussa Urhelutoimittajain liitto kertoi ottavansa elektronisen urheilun mukaan Vuoden Urheilija – äänestyksen lajilistalle, tämä päätös ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki elektroniseen urheiluun kuuluvat lajit olisivat listalle tervetulleita. Nimittäin päätöksen mukaan vuoden urheilijaksi voidaan valita ainoastaan urheilupelin pelaaja, tämän seurauksena ulkopuolelle jäisi kokonaan muun muassa Dota 2-ja CS:GO – pelien suomalaistähdet.

Päätös on pöyristyttävä, sillä kun vihdoin pitkän taistelun jälkeen elektroninen urheilu saadaan mukaan lajilistalle, mikä on erittäin hyvä asia, mutta samalla se laittaa elektronisen urheilun pelaajat eriarvoiseen asemaan. Ihmettelen edelleen, etteikö 2020 – luvulla olla päästy siihen pisteeseen, että pystyttäisiin tosissaan myöskin arvostamaan elektronista urheilua ja kilpapelaamista eikä näin ollen tulisi tilannetta, jossa toinen urheilija laitetaan toimittajien silmissä eriarvoiseen asemaan vain siksi, että kilpailee esimerkiksi juuri Dota:ssa tai CS:GOssa. Ihanne tilanne olisi, se jossa myöskin Urheilutoimittajain liitto matkaisi 2020 – luvulle, jossa jokainen elektronisen urheilun laji saisi yhtälaisen arvostuksen sekä elektroninen urheilu laskettaisiin lajilistalle pelistä riippumatta.

Urheilutoimittajain liiton puolelta tätä päätöstä perusteltiin muun muassa sillä, että se seuraa kansainvälisen Urheilutoimittajain liiton antamia linjauksia. Tätä Suomen kilpapelipiireissä ei sulatettu, vaan päätös on herättänyt todella paljon närää sekä ihmetystä varsinkin, kun FIFA ja NHL eivät ole suosituimpia elektronisen urheilun pelejä ja silti ne ovat mukana lajilistalla. Tämä päätös nimenomaan osoittaa, että kuinka paljon työtä elektronisen urheilun ja kilpapelaamisen ympärillä on vielä tehtävänä, jotta tällä hetkellä ulkopuolelle jääneet lajit saataisiin nostettua myöskin Vuoden Urheilija – äänestyksen lajilistalle.